Romaanin rustaamisen viisi veikeää vaihetta

Varovainen innostus, epäilys, ahdistus, hajottaminen ja häiriköinti. Niistä on hyvä kirjoitusprosessi tehty. Tässä blogiartikkelissa paljastan, kuinka kustakin vaiheesta voi kuvitella selviytyvänsä, sekä avaudun omakohtaisista kokemuksistani.

 

Romaanin syntyvaihe #1: Varovainen innostus.

Romaanin synnyttämisessä mukavinta puuhaa on idean alkuunsaattaminen. Kun romaani-idea paukahtaa päähän, se on jotakuinkin aina erinomainen. Ensimmäisten sekuntien aikana tuleva mestariteos näyttäytyy taiteellisesti kunnianhimoisena, maailmankirjallisuutta uudistavana bestsellerinä. Kaikki ovet ovat auki.

Liika ajattelu tietenkin pilaa idean. Täytyy pohtia, onko tulevaisuuden ylistetty klassikko sittenkään toteutettavissa, kaupallisesti pätevä ja urakehityksen kannalta otollinen. Löytyykö omasta työkalupakista välineitä ideoidun romaanin kirjoittamiseen? Entä kehtaako moista sielua riisuvaa paljastusteosta edes julkaista, mitä sukulaisetkin siitä sanovat?

Uusia romaani-ideoita tulee päivittäin ja ne kamppailevat elintilasta kuin nuijapäät rantavedessä. Useimmat eivät selviä muutamaa päivää pitempään. Yritän ajatella, ettei näillä kirjansiemenillä ole vielä sielua, jolloin niiden hylkääminen ei tunnu niin pahalta. Mutta silti se aina riipii, kun jokin hyvä ajatus jää vain ajatuksen asteelle.

Taistelevat nuijapäät
Taistelevat nuijapäät. Kuva: Böhringer Friedrich / Wikimedia Commons.

 

Romaanin syntyvaihe #2. Epäilys.

Kun idea on voittanut darwinistisen kilpailun veljiään ja sisariaan vastaan, on aika antaa sen kasvaa. Eri kirjailijat paisuttavat ideaansa eri tavoilla ja eri kypsyysasteeseen. Jotkut jättävät homman alitajunnalleen, antavat tarinan hautua aivojen syövereissä ja lähtevät kirjoittamaan puhtaalta pöydältä tyhjälle paperille. Toiset tekevät laajan taustatyön, tutkivat ja suunnittelevat. Itse kuulun jälkimmäiseen porukkaan.

Työstän tällä hetkellä muiden projektieni ohessa Babyloniaan sijoittuvaa historiallista romaania. Olen lukenut sitä varten kymmeniä kirjoja, kymmeniä artikkeleita ja satoja nettilähteitä, käynyt lukuisissa museoissa ja ottanut tuhansia valokuvia. Historialliset taistelut, palatsit, temppelit, salakäytävät, myrkkymaljat ja taivaankappaleiden liikkeet loksahtelevat juoneen yllättävän kätevästi. Tietenkään jokaista tiedonjyvää ei voi sisällyttää kertomukseen – kaikesta luetusta tiedosta vain prosentin murto-osa päätyy lopulliseen romaaniin.

Usein minulta kysytään, onko hauskaa kun saan kirjoittaa mitä mieleen juolahtaa. Historialliset romaanit pohjautuvat useimmiten tarkkaan taustoitukseen ja maailmanrakennukseen. En siis ainoastaan kuvittele tarinoita mielessäni ja naputtele niitä tekstitiedostoon inspiroivan flow-tilan huumassa. Ennen varsinaista kirjoittamista on tehty jo yli puolet työstä lukemalla.

Taustoitus ei sisällä pelkästään tietokirjojen tutkimista. Romaanimaakarin täytyy ymmärtää myös genreä, jota hänen tuotoksensa edustaa. Historiallisen romaanin kirjoittajan pitää tuntea historiallisen romaanin genre, tieteisnovellin kirjoittajan science fiction -genre ja niin edelleen. Lajityypin ansoihin on helppo tipahtaa, jollei niitä tiedä etukäteen, eikä vakiintuneita käytäntöjä voi uudistaa, ellei tunnista niiden lainalaisuuksia. On melkein pakko lukea runsaasti, jos haluaa kirjoittaa vakavissaan.

Tälle vaiheelle tunnusomaisin tunne on epäilys. Aina epäilyttää, ettei tietoa ole tarpeeksi, tieto on epäpätevää tai genre karkaa hallusta. Taustatutkimusta voisi jatkaa loputtomiin. Onneksi kirjakustantamot asettavat määräaikoja, jotka repivät pakkomielteisen kirjailijan irti hermeneuttisesta kehästä.

Kirjastokassi
Romaanin syntyvaihe #2. Epäilys. – Ongelmallista tässä työvaiheessa on, että kaikkia haluamiaan kirjoja ei saa ahdettua kirjastokassiin. Silti kirjastokassi painaa usein toistakymmentä kiloa.

 

Romaanin syntyvaihe #3. Ahdistus.

Kun tietoa on kerätty jotenkuten siedettävä määrä, on aika siirtyä raakakäsikirjoitukseen. Sen kirjoittaminen on raakaa puuhaa. Täyspitkää romaania varten täytyy tuottaa paljon tekstimassaa. Juonen pitää edetä letkeästi, henkilöhahmojen tulla eläviksi, teemojen nivoutua mukaan tarinaan, kielen hurmata ja kerronnan pysyä johdonmukaisena. Sanavalintoja on mietittävä välillä pitkäänkin, jolloin päivittäiseen tekstimäärätavoitteeseen on hankala päästä.

Viimeistään nyt unelma kaikkien aikojen taideteoksesta kärsii kovia kolauksia. Kun suurenmoisia ideoitaan kirjoittaa auki, sitä tajuaa etteivät ne ehkä toimikaan niin hyvin käytännössä. On tehtävä kompromisseja, jotka saavat mantelitumakkeet itkemään verta. Eikä lopputulos ole ikinä sellainen kuin ensimmäisten sekuntien unenomaisissa kuvitelmissa.

Toisen romaanini Harmegiddon raakakirjoittamiseen meni reilu vuosi. Ensimmäiset sanat ilmestyivät tietokoneen ruudulle maaliskuussa 2015 ja viimeinen luku sai muotonsa toukokuussa 2016. Loppurutistus oli tiukka, sillä lähdin Kreikan-matkalle viisi minuuttia sen jälkeen kun olin kirjoittanut viimeisen pisteen. Passikin meinasi siinä hötäkässä unohtua.

Kun raakakäsikirjoitus on valmis, kirjailija voi juhlistaa saavutustaan ruisleivällä ja lasillisella marjamehua. Nyt on kasassa jo romaanin verran tekstiä, usein enemmänkin. Tässä välissä kannattaakin juhlia, koska kovimmat koitokset ovat edessä.

Kirjailijan juhla-ateria

 

Romaanin syntyvaihe #4. Hajottaminen.

Jos kustantamon ihmiset ovat tyytyväisiä käsikirjoitukseen, sen aihe on viimeisimpien tietojen mukaan myyvää sorttia, taloudellinen tilanne sallii ja kustannusohjelmaan mahtuu, saatetaan tehdä kustannussopimus. Käsikirjoitus survotaan lihamyllyyn, hajotetaan ohuiksi suikaleiksi ja kootaan uudelleen.

Kustannustoimittaja on tärkein henkilö kirjailijan ja kustantamon välillä, kirjallisuuden tuottamisen ammattilainen. Hän näkee tekstin kriittisen lukijan silmin, sellaisena kuin se on, ja yrittää kertoa näkemänsä kirjailijalle mahdollisimman lempeästi.

Punakynäilyä
Jos kirjailija yrittää itse kustannustoimittaa tekstiään täydelliseksi, hän syöksyy itsekritiikin spiraalia alas hävityksen syvyyteen. – Yllä näkyvä tekstinpätkä kuuluu vuosia sitten kyhäämääni käsikirjoitukseen, joka vilisee anakronismeja ja huolimatonta kieltä.

Käsikirjoituskimpaletta nuijitaan monilta suunnilta, testataan eri ratkaisuja, väännellään lauseita ja hinkataan sanamuotoja. Joskus tehdään isoja muutoksia rakenteeseen, toisinaan mennään pienemmillä muokkauksilla ja kielenhuollolla. Ja taas pitää tehdä hirveät määrät kompromisseja. Kirjailija tajuaa, miten kauas alkuperäisestä ideasta on eksytty, ja alkaa jo henkisesti valmistautua seuraavaan romaaniprojektiin. Jospa seuraavalla kerralla romaani siirtyisi hänen aivoistaan kirjan sivuille kirkkaana ja kauniina.

 

Romaanin syntyvaihe #5. Häiriköinti.

Mikä onkaan riemukkaampaa kuin saada oma kirja tuoreena painosta? Sitä voi käännellä käsissään, haistella, maistella ja käyttää tukena keittiön keikkuvan pöydänjalan alla. Kirjailijan puskettua kirjaa ulos aivoistaan pitkään, usein vuosikausia, tekisi mieli jo hypätä seuraaviin projekteihin. Mutta ihan vielä ei ole valmista.

Markkinointi on tärkeä osa kirjan varhaisvaiheita. Lapsi on synnytetty, nyt se pitää vielä saada myytyä. Jos kirja ei myy, seuraavan julkaiseminen saattaa olla entistä nihkeämpää. Supistuva kirja-ala on Suomessa verisen kamppailun kenttä, ja ratkaisut alan ongelmiin ovat vielä vähän hakusessa.

Usein vaikuttaa siltä, että parasta markkinointia ovat häiriköinti, provosointi ja kovaa huutaminen. Se, joka osaa parhaiten pitää melua itsestään, saa itsensä näkyviin riippumatta työn laadusta. Henkilöä korostetaan ja työn tulos unohtuu. Tämä ei koske ainoastaan kirja-alaa vaan melkeinpä mitä tahansa nykyelämän osa-aluetta. En tiedä, ovatko asiat olleet ennen eri tavalla, mutta haluaisin uskoa että ovat.

Osaan esiintyä (mielestäni edukseni) kirjallisuustapahtumissa ja haastatteluissa, eikä minulla ole lavakammoa. Mutta informaatioyhteiskunta on niin täynnä melua, että kaivataanko sinne vielä yhtä aloittelevaa romaanikirjailijaa möykkäämään? Vähäeleinen, asioita pohtiva ilmaisutapa tuntuu minulle luontevammalta kuin henkilökeskeinen brändin rakentaminen. Ehkä molempia kuitenkin tarvitaan.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s