Niniven, Assurin ja Kalahin kaupungit katosivat hiekan alle jo 2 500 vuotta sitten, mutta assyrialainen insinööritaito ei hävinnyt. Arkhimedeen ruuvi, jota käytetään veden nostamiseen, sai ehkä innoituksensa assyrialaisten keksinnöstä. Stephanie Dalley on esittänyt ajatuksen, että Niniven monikerroksisiin puutarhoihin nostettiin vettä valtavien pyörivien ruuvien avulla. Kenties legenda Babylonin riippuvista puutarhoista perustuu vesiruuveilla kasteltuihin viheralueisiin.
Keskustelua on herättänyt myös Kalahin raunioista löytynyt Nimrudin linssi, jonka käyttötarkoitusta on yritetty selittää eri tavoilla. Jotkut arvelevat, että lasista tehtyä linssiä käytettiin suurennuslasina pikkutarkoissa kaiverrustöissä. Toisten mukaan se oli osa suurempaa teleskooppia. Täytyy myöntää, että ajatus assyrialaisista tutkimassa kaukoputkella tähtitaivasta yli kaksi vuosituhatta ennen Galileo Galileita on huikea mielikuva, joskin ehkä epäuskottava.
Kuningas Assurbanipal kokosi valtakuntansa viisauden Niniven kirjastoihin 600-luvulla ennen ajanlaskun alkua. Niniven raunioista on löytynyt tuhansia savitauluja: kirjeitä, kertomuksia, ennustuksia, ylistyslauluja, lakeja ja kauppakirjoja. Savitauluissa välittyy eteenpäin myös assyrialaisten tietämys lääketieteestä, tähtitieteestä ja matematiikasta. Muinainen sivistys oli häkellyttävän laaja, vaikka vain pieni osa väestöstä pääsi nauttimaan siitä ja kehittämään sitä eteenpäin.
Pian Assurbanipalin kuoleman jälkeen Assyrian entiset alamaiset kääntyivät herrojaan vastaan. Mahtavat kaupungit hävitettiin tyystin, ja muistot suuresta valtakunnasta hämärtyivät vuosisatojen saatossa.
Kaupungit löytyivät uudestaan vasta 1800-luvulla, kun britit alkoivat kaivella Irakin rauniokumpuja. Britit ja muut eurooppalaiset ryöstivät mittaamattoman arvokkaat muinaisaarteet ja veivät ne museoihinsa. Siellä niitä voi edelleen käydä ihailemassa, Lontoossa, Pariisissa, Roomassa ja Berliinissä. Aika on rapistanut muinaisen Assyrian patsaita ja kohokuvia ja kuluttanut värit pois, mutta ne ovat silti oman aikansa veisto- ja kuvataiteen ihmeitä.
Assyrialainen taide tuntuu hämmästyttävän elävältä verrattuna mihin tahansa saman aikakauden taiteeseen. Erityisesti seinäreliefit eli seiniin kaiverretut kohokuvat vangitsevat katseen. Reliefien aiheet ovat usein raakoja kuvauksia sotaretkistä, mutta joukosta löytyy myös herkkiä kuvia luonnosta, eläimistä ja iloista elämää viettävistä ihmisistä. Niissäkin kuvissa, joissa viholliset polvistuvat valloittajien jalkojen juureen tai leijona saa metsästäjän nuolen selkäänsä, taiteilijan käsi näyttää ikään kuin säälineen sorrettua ja antaneen tälle ripauksen sielua. Ehkä taiteilija on jopa ollut alistetun puolella mutta jättänyt mielipiteensä vain hienovaraiseksi vihjaukseksi reliefin kiveen. Kenties haavoittuneissa leijonissa, jotka tekevät kuolemaa Assurbanipalin palatsin seinillä, näkyy jo aavistus lähestyvästä tuhosta.
Eurooppalaisten ryöstöretkestä Irakin rauniokummuille koitui jotain hyvääkin. Kun Isis-järjestö alkoi joitakin vuosia sitten riehua Irakin ja Syyrian alueella, se tuhosi ihmiselämien lisäksi myös historiallisia muistomerkkejä. Ne muinaisjäännökset, jotka oli viety Eurooppaan, olivat paremmassa turvassa kuin Niniven rauniot Mosulissa tai Palmyran kaupunki Syyriassa.
Irakista tuoduilla ja siellä yhä olevilla muinaismuistoilla on suuri merkitys. Savitaulut ja kivikuvat ovat osa alueen yhteistä historiaa ja koko ihmiskunnan kulttuuriperintöä. Ne tarjoavat mahdollisuuden kansojen väliseen keskusteluun. Menneisyyden vaaliminen ja sen ymmärtäminen auttavat ymmärtämään paitsi nykyhetkeä ja tulevaisuutta, myös kanssaihmistä ja hänen kokemustaan maailmasta.
Artikkelikuva: Gaselleja (British Museumissa)
Kakkoskuva: Haavoittunut leijona (niin ikään British Museumissa)
Lauri Eirolan pöytälaatikko 