Muinaisuus kiinnostaa 2: Sankaritaruja ja synkkiä käänteitä

Kiinnostukseni muinaista Lähi-itää kohtaan juontuu niin kaukaa lapsuudestani, etten täysin hahmota kaikkia sen syitä. Jossain vaiheessa huomasin, että rautakautinen Assyria on kiehtova arvoitus: samaan aikaan sekä tieteen ja taiteen tyyssija että sotapropagandan, imperialismin ja ankaran kurin kyllästämä pakkoyhteiskunta. Vaikka sen lait, säännöt ja tavat ovat nykypäivän ihmiselle lähes käsittämättömiä, niissä piilee länsimaisen ajattelumaailman siemen. Assyrian vaikutus ja yhtäläisyydet nykyaikaan ovat pintaa syvemmällä.

Yksi selvimmistä assyrialaisilta periytyneistä vaikutteista ovat myytit, varhaiset sankaritarinat joihin myöhempi kertomusperinne pohjautuu. Gilgameš-eepoksessa kuvataan, kuinka vedenpaisumus peittää maan ja vain Utnapištim-niminen mies perheineen ja tovereineen selviytyy suuressa laivassa. Taru muistuttaa Raamatun kertomusta Nooan arkista. Useissa muissakin Raamatun tarinoissa, kuten Jobin kirjassa, näkyy heijastuksia assyrialaisten ja babylonialaisten myyteistä.

Gilgameš-eepos rikkoo varhaisempien sankaritarujen kaavaa. Kuningas Gilgameš ei voimistaan huolimatta ole hyvä sankari vaan hirmuhallitsija, ja hänen täytyy käydä läpi monta koetusta ennen kuin hän voi hallita viisaasti. Kaikkine kokemuksineenkaan hän ei tyydy jumalten tuomioon vaan lähtee Utnapištimin luo selvittääkseen ikuisen elämän salaisuuden. Juomanlaskijatar Siduri moittii Gilgamešia tämän ponnisteluista:

”Gilgameš, mihinkä juokset?
Elämää, jota etsit, et löytävä ole.
Kun jumalat ihmiset loivat,
Osaksi ihmisten kuoleman soivat,
Ottivat itselleen käteensä elämän.”

(Gilgameš: Maailman vanhin sankaritaru, suomentanut Armas Salonen, WSOY 1980.)

gilgamesh

Mitä pitemmälle assyrialais-babylonialainen sivistys kehittyi, sitä pessimistisempiä sävyjä kertomukset saivat. Vanhoille yleville tarinoille naurettiin, ja synkät käänteet estivät sankareita saavuttamasta haluamaansa. Erran ja Išumin runoelmassa jopa sotapropaganda käännetään päälaelleen. Sota ei enää olekaan ihailtavaa ja kunniakasta vaan aiheuttaa turhaa kärsimystä viattomille ihmisille.

Assyriasta jäi jälkeen muutakin kuin tarinoita. Päivityksen viimeisessä, kolmannessa osassa kerron assyrialaisten tieteestä ja taiteesta.

 

Kuva: Gilgameš rutistaa leijonaa rintaansa vasten (Louvren museossa)

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s